Huh, mitä hulinaa! Maailman mieletön muutos myllertää isoja mannerlaattoja ja siinä rinnalla yhteistä arkeamme, joka onkin melkoista taiteilua kaltevalla pinnalla. Tässäkin ajassa on mahdollista onnistua.
Työstä ja työelämästä puhutaan suomalaisessa julkisessa keskustelussa enemmän kuin koskaan, mutta valitettavan aneemisella nuotilla. Osaamme luetella väestökehitykseen liittyvät haasteemme ja työelämän negatiiviset stereotypiat, mutta niitä toistamalla mikään ei muutu.
Suomen työmarkkinoilla tarvitaan juuri nyt kollektiivista itsetuntoa. Sekä kotimaisessa että kansainvälisessä markkinassa kilpailemme tekijöiden ja osaajien osalta kovassa sarjassa. Siksi monimuotoisuuteen panostamisesta ei puhuta turhaan. Tuoreen Etla Muistion mukaan osaajien maahanmuutolla on myönteisiä vaikutuksia yritysten taloudelliseen menestymiseen, tuottavuuteen ja innovaatioihin. Toisin kuin yleisesti pelätään, osaajien maahanmuutto ei vaikuta negatiivisesti syntyperäisten työntekijöiden työllisyyteen tai palkkoihin, päinvastoin.
Henkistä joustoa ja puheista tekoihin
Tämän päivän asiantuntijan arjessa on joustoa ja huokoisuutta aiempaa enemmän, siksi vastuunjakoakin on kirkastettava. Hybridiarjessa asiantuntija kantaa uudella tavalla vastuuta työstään ja sen tuloksista, ja tarvitsee reppuunsa henkistä joustavuutta: vuorovaikutustaidot, ongelmanratkaisu, sopeutumiskyky sekä halu ja kyky oppia uutta.
Hyvää johtamista on taito siirtyä asioista puhumisesta asioiden tekemiseen ja aikaansaamiseen. Esihenkilön onkin osattava johtaa suoritusta, kasvattaa koko organisaation oppimiskykyä ja varmistaa omien joukkojen markkina-arvo myös tulevaisuuden työmarkkinoilla.
Niin paljon kuin työn merkityksellisyydestä puhutaan, en usko, että mikään työ voi olla koko ajan merkityksellistä, mutta mielekästä se voi silti olla. Kaikella työllä on arvo, joten vahvistetaan toisissamme pystyvyyden tunnetta, ja painetaan duunia ilolla ja intohimolla!
Kirjoittaja Katri Viippola on Suomalainen työ ry:n toimitusjohtaja.
