Työssä jaksamiseen vaikuttavat toimintaamme ohjaavat arvot. Työn aiheuttama väsymys hoidetaan nukkumalla, mutta uupumuksesta toipuminen vaatii syväluotausta omaan arvomaailmaan.
Kenen toiveita toteutan?
Työpäivän ajatteleminen voi viedä voimat ja herätessä uuteen aamuun mieleen hiipii negatiivisia tuntemuksia kuten pelko ja epävarmuus. Päivän haasteet voivat tuntua ylipääsemättömiltä ja kynnys pienenkin askareen suorittamiseen vuoren korkuiselta.
– Sitä kuinka onnelliseksi tunnemme itsemme työssä määrittää se, ovatko työn arvot samat kuin minun omat arvoni, sanoo valmentaja, kouluttaja ja vast’ikään Muistisairas ry:n toiminnanjohtajana aloittanut Lorenz Backman.
Vaikka uupunut ihminen on väsynyt, se ei välttämättä näy ulospäin.
Itsekin työuupumuksen läpikäynyt Backman tietää mistä puhuu: mielen ja aivojen toimintaan perehtyminen, työyhteisöjen kohtaaminen ja valmentaminen, sekä omat kokemukset ovat auttaneet Backmania ymmärtämään paremmin uupumuksen mekanismeja, sekä tunnistamaan yksilöä kuormittavan työyhteisön piirteitä.
– Toimintamme on kytköksissä arvomaailmaamme ja jokaisella meistä on ainutkertainen kokemuspolku. Arvojen takana vaikuttavat uskomukset johtavat toimintaamme ja käsitystämme itsestämme sekä maailmasta. Toteutamme suvun toiveita tai haemme hyväksyntää työn kautta. Meillä on vahva halu tulla kuulluksi ja nähdyksi, Backman toteaa.
– Voimme olla sitä mitä haluamme, mutta emme vain näe potentiaaliamme meihin istutetun identiteetin takaa. Kun näihin juuriajatuksiin pääsee käsiksi, syntyy oivalluksia ja tietoisuuden piiri laajenee – ja omaa toimintaa pystyy muuttamaan. Mutta niin kauan kuin arvot johtavat toimintaamme väärään suuntaan, olemme solmussa.
Lue myös: Onko yrityksen henkilöstö kesäkissa, kuluerä vai voimavara?
Terve työyhteisö antaa luvan olla heikko
Työnteko itsessään voi väsyttää, mutta tunteen voi nukkua pois ja herätä virkeänä seuraavaan päivään. Uupumus sen sijaan ei lähde yhdessä yössä ja nukkuminen ei enää virkistä. Jossain vaiheessa fyysiset ja psyykkiset oireet kuormittavat uupunutta yksilöä niin, että edessä on muuri.
Uupumuksen kanssa kamppailevan ajautumista yhä syvemmälle ahdinkoon voi pahentaa työyhteisö, jossa kulttuuri suosii ylisuorittamista ja väsymystään tai epävarmuuttaan ei voi näyttää. On pakko jaksaa tai leimautuu alisuorittajaksi.
– Työpaikkoja karsitaan ja osassa työyhteisöjä pelko on läsnä: milloin joudun lähtemään? Tästä syntyy uupumusta ruokkiva kehä ja jaksamisen rajat pusketaan yhä kauemmas. Jos työyhteisö ei ole avoin, johdon on vaikea havaita, missä yksilön rajat työkuorman suhteen kulkevat. Vaikka uupunut ihminen on lopen väsynyt ja kärsii erityyppisistä oireista, niin se ei välttämättä näy lainkaan ulospäin: olemmehan erittäin hyviä esittämään reipasta. Tämä luo illuusion työyhteisön loputtomasta kapasiteetista. Avoin keskustelukulttuuri on kaiken perusta.
Toipuminen alkaa pysähtymisestä
Uupumisesta palautuminen on pitkällinen prosessi – oma arvomaailma ei kirkastu hetkessä. Toipuminen myös vaatii itsetarkkailua, jotta ei tempaudu samaan karuselliin uudelleen.
– Toipuminen alkaa siitä, että hyväksyy väsymyksensä sekä puhuu peloistaan. Heikkouden tunnustaminen tekee meistä vahvoja. Mutta jos työyhteisössä heikkoutta ei suvaita, on syytä miettiä, onko se sinun arvomaailmasi mukainen. Vaikka uupunut ihminen on lopen väsynyt ja kärsii erityyppisistä oireista, niin se ei välttämättä näy lainkaan ulospäin.
