Joulu lähestyy. Ajatuksissa on sypressejä, soljuvia laaksoja ja savuisten takkojen tuoksua sekä loputtomia syystalvisia viiniköynnösrivejä; Italialaista tunnelmaa parhaimmillaan. Havahdun Helsingin harmaaseen loskaiseen alakuloiseen aamuruuhkaan, mutta todellisuudessa Toscanan voi tuoda keittiön kautta kotiin.
Toscana on vaurasta Keski-Italian maalaisseutua ja juuri maalaismainen rustiikkisuus leimaa myös Toscanan joulua ruokineen ja tapoineen. Perhe kokoontuu nauttimaan yhteistä illallista aivan kuten Suomessakin. Isoisä istuu takan äärellä odottaen vieraita Camparista tehty mausteinen Negroni kädessään. Lapset kirmaavat jaloissa ja vierailla on pohjoismaisen glögin sijaan laseissaan maakunnan arvostetuinta valkoviiniä Vernaccia di San Gimignanoa.
Antipastovadit täyttyvät Crostineista, salameista, paikallisista ilmakuivatuista kinkuista sekä Pecorino juustoista. Crostinien päällä on useimmiten meidän joulupateeta etäisesti muistuttavaa linnunmaksapateeta. Maaseudulla antipastoja napostellaan usein mutkattomasti, samalla kuljeksien vieraiden keskellä kuulumisia vaihtaen. Alkuruoaksi istutaan alas nauttimaan pitkää illallista.
Primi piattina käsintehty pasta on pääosassa. Se voi olla Tortelli alla Ragú eli jauhelihakastikkeen kanssa tai vaihtoehtoisesti ricottatäytteiset pastanyytit pinaatin kera. Mutta käsintehty pasta on yhtä ehdoton kuin meillä graavattu lohi. Chianti Classico punaviini sopii sekä tyylikkyydessään että herkkyydessään ja raikkaudessaan loistavasti pastalle.
Pääruoaksi eli secondiksi on yllättävän tutusti paahdettua tai grillattua possua tai vaihtoehtoisesti kanaa. Paikalliset kanat ovat meidän kanoja isompia ja possukin rasvaisempaa. Kotimaasta Kaartilan Mallaspossulta saa samanlaatuista possua. Liha voidaan paahtaa kasvisten kuten artisokkien ja perunoiden päällä, jolloin kasvikset imevät lihaan hierottujen yrttien ja valkosipulin makuja. Kun makumaailma kasvaa, kaipaa se suurempaa viiniä kuten Vino Nobile di Montepulcianoa. Se tulee vähän etelämpää eri ilmastosta kuin Chianti Classico ja onkin runsasaromisempi vaikkakin ehdoton ruokaviini kuten edeltäjänsäkin.
Jälkiruoka eli dolci on usein tiukka kakun tapainen Panforte joululeivonnainen. Maussa on kuivattuja hedelmiä kuten appelsiininkuorta ja mausteita. Vaikka se on makea, tuo sitrusmaut sille kepeyttä. Lisäksi pöydässä voi olla käsintehtyä pehmeää pähkinäistä hunajanugaata. Viiniksi näille makeille herkuille kuuluu ehdottomasti osittain kuivatuista rypäleistä tehty makea Vin Santo. Niille, jotka eivät ole makean ystäviä, tarjotaan valikoima paikallisia Pecorino Toscano juustoja eri kypsyyksissä, sekä lasillinen alueen ehdotonta kuningasta Brunello di Montalcinoa. Brunello on aromaattisin ja voimakkain Toscanan klassikkoviineistä, mutta myös tunnetuin ja usein niin sanottu meditaatioviini. Lasillisen kanssa vierähtää helposti tovi jos toinenkin.
Helsingissä Toscanan makuihin pääsee jokin aika sitten Annankadulle avatussa ravintola Briccossa. Heidän antipastovalikoima on loistava ja mukaan tarttuu vaikka Dario Checcinin yrttisuolaa, jota voi hieroa possun pintaan.
Viineistä kannattaa ehdottomasti maistaa Il Palagion Chianti Classico Riservaa sekä Le Fonti Chianti Classico Riservaa ja jälkiruoaksi Nistrin Conviviale Vin Santo del Chiantia.
Kuten huomaa, on toscanalaisessa maalaisjoulussa paljon samoja makuja kuin meillä. Kotimaisille joulukaloille raikas Vernaccia sopisi loistavasti, siinä missä Chianti Classico keveämmälle kalkkunalle ja Vino Nobile di Montepulciano kinkulle. Jälkiruokapöydän leivonnaisille sekä sinihomejuustoille Vin Santoa ja Brunelllo di Montalcinoa koville juustoille sekä lahjojenjaon tunnelmaan.
Kirjoittaja Petri Pellinen on sommelier.
