Työnohjauksen tarjoama ulkopuolinen näkemys auttaa peilaamaan omia tapoja ja tottumuksia työyhteisössä. Itsetuntemuksen lisääntyminen hyödyttää koko yhteisöä.
Töissä omille tavoille tulee helposti sokeaksi. Koska myös ”talon tavat” ovat kollegan kanssa keskustellessa usein itsestäänselvyyksiä, ei yhdessä pohtiminen välttämättä ratko työn haasteita. Tällöin työnohjaus voi tarjota kiehtovan näkökulman asioiden tarkasteluun.
Työterveyslaitoksen työterveyspsykologi Heli Hannosen mukaan työnohjaus sopii yhtä hyvin esimiehille kuin työntekijöillekin.
– Työnohjauksen aihe lähtee aina ohjattavan omista tarpeista. Esimiehen työnohjauksessa voidaan puhua esimerkiksi johtamisesta tai tulevasta muutosprosessista, työntekijän kohdalla taas vaikkapa asiakaskohtaamisiin tai tiimityötilanteisiin liittyvästä vuorovaikutuksesta. Usein keskustelussa tarkastellaan käytännön tilanteita ja mietitään, kuinka ne ovat aiemmin sujuneet ja kuinka ne voisivat jatkossa sujua paremmin.
Noin vuoden prosessi
Suomessa työnohjausta on perinteisesti käytetty sosiaali- ja terveysalan työhön liittyvissä ammateissa, joihin liittyy paljon henkisesti kuormittavia tapahtumia ja asiakaskohtaamisia. Liike-elämässä työnohjaus yleistyi 1990-luvulla. Mentoroinnin ja työelämän valmennuksen tapaan työnohjaus perustuu luottamuksellisiin keskusteluihin. Työnohjaaja ei ole lailla suojattu ammattinimike, mutta tavallisesti työohjaajiksi päätyvät ihmissuhdealan ammattilaiset, kuten psykologit ja psykiatrit. Joissain yrityksissä työnohjaajina voivat toimia myös tehtävään koulutetut henkilöstöhallinnan ammattilaiset.
Ammattitaidon kehittämiseen tähtäävä työnohjaus kestää tavallisesti puolesta vuodesta vuoteen, jolloin tapaamisia on yleensä kerran kuussa. Yksilötapaamisten lisäksi työnohjaukseen voi osallistua myös ryhmässä tai sitä voidaan antaa tarpeen mukaan koko työyhteisölle.
Puhuminen tuo oivalluksia
Hannosen mukaan työnohjaus on aina prosessi, jolle määritellään selkeät tavoitteet. Keskustelun sijaan työnohjaus voi olla myös toiminnallista, jolloin apuna voidaan käyttää esimerkiksi vapaata luovuutta lisääviä, musiikkiin ja liikkeeseen liittyviä menetelmiä, kirjoittamista tai roolityöskentelyä. Toiminnalliset menetelmät eivät kuitenkaan ole itsetarkoitus vaan niitä voidaan hyödyntää ohjattavan niin halutessa.
– Usein kuitenkin jo pelkkä puhuminen kirkastaa ajatuksia ja tuo uusia oivalluksia. Keskustelun tavoitteena on pukea sanoiksi kaikki ne näkymättömät tunteet, muistikuvat ja jäsentymättömät ajatukset, jotka tilanteisiin mielessä liittyvät.
Tärkeintä prosessissa on luottamus. Vaikka esimiehen voi olla hyvä osallistua alaisensa työohjaukseen olemalla mukana ensimmäisellä ja viimeisellä tapaamiskerralla, ei työnohjaaja muuten hiisku hänelle mitään keskustelujen sisällöstä.
Onnistuminen lähtee vapaasta tahdosta
Mahdollisuus työnohjaukseen on mainio tapa lisätä työntekijöiden ja koko työyhteisön hyvinvointia monenlaisissa yrityksissä, mutta siihen osallistuminen tulee aina olla täysin vapaaehtoista.
– Työnohjaukseen lähteminen vaatii aina vahvaa motivaatiota ja halua pohtia omia tapoja. Voisi sanoa, että työnohjaus on tehnyt tehtävänsä kun ohjattava tietyssä tilanteessa kuulee ohjaajansa äänen esittämässä tiettyjä kysymyksiä, vaikkei tämä olekaan paikalla.
