Kahdeksan miljoonaa tonnia muovia päätyy vuosittain valtameriin, sieltä eläimiin ja lopulta myös ihmisen ruokaketjuun. Nykyteknologia mahdollistaisi vesistöjen puhdistamisen, mutta se ei yksin riitä.
Valtameriin päätyvä muoviroska on yksi maailman vesiekosysteemin vakavimmista uhkista.
– Meriin päätyvä muoviroska tappaa vuosittain satojatuhansia tai jopa miljoonia eläimiä. Myös ihmisen terveys vaarantuu, kun muovi päätyy ravintoon joko eläimen tai juomaveden välityksellä, merten puhdistamiseen ratkaisuja innovoinut yrittäjä Anssi Mikola kertoo.
Suurin yksittäinen syy merten muoviongelmaan on kehittymätön jätehuolto.
– Maailmassa on noin kaksi miljardia ihmistä, joilla ei ole toimivaa jätehuoltoa. Yli puolet maalta meriin päätyvästä muoviroskasta tulee Kiinasta, Indonesiasta, Filippiineiltä, Vietnamista ja Thaimaasta. Näissä maissa on asuinalueita, joissa lähimmälle roskikselle saa kävellä puoli tuntia, ja sekin todennäköisesti on täynnä. Tällöin vaihtoehdoksi jää heittää roskat etupihalle, jonka jälkeen se kuhisee rottia, tai läheiseen jokeen tulvan huuhdottavaksi. Ei ole vaikea arvata, kumpi ratkaisu vie voiton, Mikola kuvailee.
Aasian kehityspankilla on varattuna 5,5 miljardia dollaria meriekosysteemin parantamiseen.
– 1920-luvulla Suomessa toimittiin samoin. Suuri osa jätteistä heitettiin mereen. Erona oli vain se, että muovia käytettiin huomattavasti vähemmän kuin tänä päivänä, Mikola jatkaa.
Mainettaan parempi muovi
Maailmassa tuotetaan vuosittain 360 miljoonaa tonnia muovia. Usein unohtuu, että tästä suuri osa päätyy muualle kuin meriin.
– Meriin päätyy vain murto-osa muovin kokonaistuotannosta. Sen seuraukset ovat silti kestämättömät, sillä meri on muoville pahin mahdollinen paikka. Tämän seurauksena koko muovituotantoon suhtaudutaan kriittisesti, vaikka muovipakkaukset pelastavat miljoonia köyhiä ruokamyrkytyksiltä ja kuolemilta, Mikola herättelee.
Muovituotannon eliminoimisen sijaan tulisikin keskittyä jalostamaan meriin päätyvä roska uusiokäyttöön.
– 80 % meriin päätyvästä muoviroskasta on peräisin joista, joiden puhdistamiseen on olemassa teknologia. Teknologia ei kuitenkaan yksin riitä, sillä joesta puhdistettava jäte on myös käsiteltävä, ja käsittely on kallista. Lisäksi kustannuksia joen puhdistuksesta ja jätteen käsittelystä on haastavaa kohdistaa kenellekään, sillä joen varrella saattaa olla 50–100 kuntaa, joista kukaan ei tunnusta vastuuta omakseen, Mikola avaa haasteita ongelman taustalla.
Teknologian lisäksi jokien puhdistukseen olisi olemassa rahoitusta, mutta edes nämä yhdessä eivät riitä ratkaisemaan ongelmaa.
– Aasian kehityspankilla on varattuna 5,5 miljardia dollaria meriekosysteemin parantamiseen, mutta koska yksikään kaupunki ei koe jokien muoviroskaa omaksi syykseen, hakemuksia rahoitukseen ei tule. Vaikka laina olisi lähes ilmaista, sen ottaminen ei houkuttele, sillä lopputuloksena kunta saa jätehuollon kustannuksia, joiden aiheuttajana se näkee jonkun muun, Mikola jatkaa.
Ratkaisun avain on yhteistyö muovivalmistajien, jätteenkerääjien ja -käsittelijöiden sekä pakkausalan toimijoiden kesken.
– Kun joista puhdistettava muovi jalostetaan uudestaan myytäväksi tuotteeksi, se ei enää jää kuntien riesaksi, Mikola valottaa.
Sinua saattaisi kiinnostaa: Start up -yrittäjä Robert Nemlander: Kestäviä pakkauksia Maasta Marsiin
