Laitekannan ohella vanhenevat myös kysymykset. Vielä tovi sitten tiedusteltiin, mitä ICT-ratkaisuilla voidaan tehdä.
Nyt kysymys ei enää tavoita olennaista, sillä laitteet ja ohjelmistot ovat lähes kaikkivoipia. Ne suorittavat helpommin, nopeammin, halvemmalla, tarkoitusperäisemmin, pilvessä, verkossa, ties missä.
Digitaalisuus on pyöräyttänyt kysymyksenasettelun lähes ylösalaisin. Tai oikeammin, katse on kääntynyt laitteista takaisin ihmiseen ja hänen luovuuteensa. Hewlett Packard Enterprisen teknologiajohtaja Ari Saareks pukee asian sanoiksi.
– Nyt puhutaan ideataloudesta, siitä kuinka nopeasti idea kyetään muuttamaan liiketoiminnaksi ja palvelemaan keskiöön noussutta kuluttajaa. Sen onnistumiseksi, yrityksellä on oltava osaamista ja ymmärrystä kaikkialla läsnä olevan ICT:n mahdollisuuksista ja hyödyntämisestä. Siksi, oli toimiala mikä tahansa, on yrityksen prosessien, vastuiden ja päätöksenteon oltava kunnossa.
Tavoitteena on siis ideoiden, laitekannan ja ohjelmistojen keskinäinen optimointi. Tämä on muuttanut perinteistä ICT:n hankintamallia. Ennen oli ostaja ja myyjä. Ei enää.
– Hankinnassa on tapahtunut valtava muutos. Perinteisesti joku antoi rahaa ja toinen tuotteen, se oli kertaluonteista. Nyt puhutaan yhteistyömalleista, solmitaan kumppanuuksia. Yritykset ostavat yhä useammin toimintoja ja haluavat maksaa vain siitä mitä käyttävät. Kumppani katsoo, että kapasiteetti on vireessä, Saareks kuvailee.
Hintojen vertailu ei oikein toimi, niissä on kuitenkin aina eroja. On kuin vertaisi omenaa ja appelsiinia.
Yritysten suuret ICT-ryhmät ovat kutistuneet. Hankinnoissa vastuu on yhä enemmän liiketoimintayksiköillä. Toisaalta tapahtuu myös ICT:n ja liiketoiminnan yhdistymistä. Molempien asiantuntemusta tarvitaan varsinkin, kun järjestelmiä usein rakennetaan pala palalta.
Uusi kulttuuri korostaa kumppaneiden valintaa. Prosessi on muuttunut kertarysäyksestä sarjaksi rajatumpia kontrahteja. Tällöin huolellisen harkinnan lähtökohtina ovat yrityksen kulloinen tilanne sekä päivitetyt tavoitteet.
Maantieteelläkin on väliä
Entinen hankintojen ykköskriteeri, hinta, on painunut taka-alalle.
– Hintojen vertailu ei oikein toimi, niissä on kuitenkin aina eroja. On kuin vertaisi omenaa ja appelsiinia. Nyt on katsottava enemmän kyvykkyyttä, laatua, käytettävyyttä, lisäarvon tuottamista, toteaa Saareks.
Siirtymä toimittaja-ostaja –asetelmasta kohti kumppanuustaloutta on hieman yllättäen tuonut takaisin myös maantieteellisen ulottuvuuden.
– Paikallisuus on arvo. Kun ollaan kasvokkain, kyky mukauttaa toimintaa tarpeiden mukaan paranee. Ennen nimien saaminen paperiin oli päätepiste. Nyt se on lähtölaukaus. Homma on tavallaan yhdessä oppimista ja luottamuksen rakentamista. Silloin on parempi olla lähellä, Saareks linjaa.
Kuluttajakeskeisyys ja digitaalisuus ovat siis muuttaneet hankintapolitiikkaa. Ennen yrityksellä oli iso maali, jota tavoiteltiin isolla laitteella. Nyt, kun kuluttaja on kuningas, projekteja syntyy ja sammuu. Tarvitaan toiminteita, ei jättiservereitä.
Kauneimmillaan digitaaliset projektit luovat ilmiöitä, ekosysteemejä, joista hyötyvät kaikki: kuluttaja, yrittäjä, palvelun tuottaja, mainostaja, julkinen taho. Kyllä, puhe on kaupunkipyöristä. Esimerkki löytyy myös maakunnista. Tiesittekö, että metsäkoneen vuokra voidaan jatkossa laskea sen työpanoksen mukaan, ei enää aikana?
