Digitaalisten ratkaisujen luoma palvelutalous on pienille ICT-alan toimittajille suuri mahdollisuus. Markkinat ovat muuttuneet arvaamattomiksi, kukaan ei osaa ennustaa sitä seuraavaa juttua. Aika on ajamassa ohi suurista palveluntuottajista, jotka ovat pyrkineet hitaalla syklillä tuottamaan kaikille kaikkea. Pelikenttä kutsuu pieniä ja vikkeliä.
– Teknologian hankkijoilla on nopeita tarpeita ja he etsivät kumppaneita, jotka pystyvät niihin tuomaan ratkaisuja. Pienten toimittajien keskeinen mahdollisuus on siinä, etteivät ne yritä tehdä samoja asioita kuin isommat. On rohkeasti haettava ja tarjottava ratkaisuja liiketoiminta-alueisiin, joita ei vielä oikein edes ole, toteaa Hewlett Packard Enterprisen teknologiajohtaja Ari Saareks ja jatkaa:
– Mutta itseisarvoista uuden ICT-ratkaisun kehittäminen ei saa olla. On löydettävä oma juttu ja keskityttävä siihen. Mutta samalla on muistettava, että kuluttajan tarpeet ovat keskiössä. Vasta niihin vastaamisesta syntyy lisäarvoa niin ratkaisujen tarjoajalle kuin niiden ostajalle.
Muuttuneet markkinat muuttavat myös pienempien ICT-yritysten keskinäisiä suhteita. Koteloituminen merkitsee kuolemaa, siksi välttämättömyydestä on tehtävä hyve.
Kumppanuutta kilpailun sijaan
– Aikaisemmin pienet toimijat kilpailivat verisesti keskenään. Nykypäivän trendi on verkostoituminen – vaikka toki jonkin mukanaolijoista on otettava vetovastuu. Tuloksena on paitsi kustannushyötyjä, niin myös moninaisen asiantuntijuuden kasautumista ja kykyä reagoida nopeasti uusiin vaatimuksiin, Saareks kuvailee.
Verkostoitumisen välttämättömyys on ilmeistä tilanteessa, missä vanhat rajalinjat hämärtyvät. Uudessa digitaalisessa markkinassa, kuka lopulta on ostaja, kuka myyjä? Puhumattakaan toimialoista – monien yritysten kohdalla on jo nyt mietittävä niiden varsinaista liiketoimintasektoria. Muutaman ruokaa välittävän firman konseptiin kuuluu myös kuljetusta ja pankkipalveluita. Millainen on tällaisen yrityksen määritelmä?
Digitaalisuuden ja uusien palveluiden avulla on luotu uutta liiketoimintaa, missä yhdistyvät monet elementit.
– Digitaalisuuden ja uusien palveluiden avulla on luotu uutta liiketoimintaa, missä yhdistyvät monet elementit. Tällaisen ekosysteemin luomisessa ja ylläpitämisessä pienten ICT-ratkaisuja toimittavien yritysten kumppanuus on olennaista. Alihankintaverkosto on terminä menneisyyttä, samoin kuin ICT-alan yleistalot, kiteyttää Saareks.
Menneisyys on vielä silti läsnä. Ainakin julkishallinnossa. Iso laiva kääntyy hitaasti. Suurin ongelma on Saareksen mukaan vanhentunut lainsäädäntö.
– Se ohjaa 80-luvun formaattiin, joka ei luo julkishallinnolle mahdollisuuksia hyödyntää digitaalisuutta. Julkisella puolella ei myöskään välttämättä ole osaamista ja resursseja kilpailuttaa pieniä ICT-yrityksiä. Lainsäädännön ja prosessien hitaus vaikeuttaa pysymistä muuttuvan maailman ja syntyvien uusien toimijoiden matkassa. Edelleen tehdään kerralla pitkiä ja isoja sopimuksia eikä edetä projektikohtaisesti.
Lopputulema ei välttämättä vastaa veronmaksajan etua.
– Ikävä kyllä, valituksi voi tulla keskivertojuttu, riittävän hyvä, mutta ei paras, toteaa Ari Saareks ja lähettää päättäjille toiveen siirtyä nykyaikaan.
