Ville Ojanen
psykologi
Rassaako jatkuva joustaminen, oppiminen ja vuorovaikutus? Aivotyön paineet kasvavat, ja työssä jaksaminen vaatii yhä enemmän psykologisia taitoja, kertoo aivotutkimuksesta väitellyt psykologi Ville Ojanen.
Aivotyön haasteena ei ole enää vain jatkuva tietotulva, joka vaatii keskittymiskykyä. Aivotyö on entistä intensiivisempää ja vaatii yhä enemmän henkistä energiaa ja mielen taitoja.
– Ennakoimattomuus, uuden oppiminen, sopeutuminen ja vuorovaikutus ovat vaativaa aivotyötä. Näissä paineissa meidän on tunnettava itsemme paljon paremmin kuin ennen, jotta jaksamme. Työntekijä tarvitsee laajan valikoiman erilaisia psykologisia taitoja, sanoo Ojanen.
Aivotyö vaatii meiltä jatkuvaa joustamista, vastuunottokykyä ja oman toimintamme arviointia. Hyvä vuorovaikutus on työnteon perusta, sillä se on myös organisaatioille tärkeä kilpailutekijä. Toimintaamme ja vuorovaikutukseemme vaikuttavat Ojasen mukaan vahvasti erilaiset mielentilat, joista valtaosa jää itseltämme tiedostamatta.
– Kun tietoisuustaitosi ovat kunnossa, tunnistat pahoin- ja hyvinvointisi, pysyt paremmin kuskin paikalla elämässäsi ja palaudut. Omaan oloon ja käyttäytymiseen ei voi vaikuttaa, jos ei tiedä, miltä itsestä tuntuu ja mitä siitä seuraa esimerkiksi vuorovaikutuksessa.
Tietoisuustaitojen ydin onkin itsetuntemus, joka edistää palautumista ja jaksamista. Palautumiseen ei siis enää riitä lepo, hyvä ravinto ja liikunta. Aivotyöläisellä on oltava hyvä kontakti omaan itseensä.
– On tärkeää olla tietoinen siitä, mikä minua kuormittaa, onko työssäni riittävästi haasteita ja saanko siitä mielihyvää. Kannattaakin kysyä säännöllisesti itseltään, mitä minulle kuuluu ja miten minulla menee.
Jotta pystyy kantamaan vastuun töistä, itsesäätelynkin on oltava kunnossa.
– Etsimme herkästi syyllisiä itsemme ulkopuolelta, kun maailma ei toimi odotustemme mukaan. Kuitenkin ainoa, jota voin muuttaa nopeasti, on oma asenteeni. Vaikeat asiat on myös osattava ottaa heti puheeksi ja ikävätkin tunteet käsittelyyn. Meillä on oikeus tunteisiimme, mutta myös vastuu niiden vaikutuksista.
Myönteistämisen taito on tarpeen, kun stressi tuottaa kiirettä ja hermostuneisuutta. Eikä myönteistäminen tarkoita jatkuvaa hampaat irvessä -positiivisuutta, vaan kykyä säädellä esimerkiksi omaa kielteistä mielentilaa. Koko ajan ei tarvitse olla plussan puolella, mutta myönteisempi voi usein olla.
Ville Ojasen mukaan työ alkaakin muistuttaa yhä enemmän elämää – ja elämä on jatkuva kehittymis- ja kasvuhaaste.
– Työ edellyttää entistä enemmän inhimillisyyttä eikä se ole enää normien täyttämä saareke, jossa toimimme tiukasti työroolissa. Työpaikoilla onkin otettava vakavasti se, mitä me olemme ihmisinä ja löydettävä arkisia keinoja jokaisen työntekijän inhimillisen kehittymisen tukemiseen.
