Antti Koivula
pääjohtaja, Työterveyslaitos
Työelämässä eletään tällä hetkellä murroskautta. Teknologia ja digitalisaatio ovat muuttamassa oleellisesti sitä, miten ja millaista työtä teemme.
Jo pidemmän aikaa olemme toimineet tietynlaisessa työelämän jatkumossa, joka on nyt katkeamassa. Työelämäkoneistomme, joka on viritetty huippuunsa vanhaan aikakauteen, on korvautumassa uudentyyppisellä, huomattavasti haastavammalla työelämällä. Tarvitsemmekin nyt aivan uudenlaista ajattelua työelämän kehittämiseksi.
Teknologian kehityksen ohella työelämän suureen mullistukseen liittyy ilmastonmuutos, joka luo osaltaan uudenlaiset, puhtaampiin teknologioihin perustuvat arvot. Ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyvien toimien osalta on hyvä huomata, että joillain toimialoilla muutos merkitsee kilpailun oleellista kiihtymistä. Samalla paine kohti työterveyttä ja työhyvinvointia kasvaa, koska koko työnteon käsite on murtumassa, eivätkä perinteiseen työelämään kehittämämme toimintamallit enää riitä.
Työelämässä eletäänkin tällä hetkellä hyvin poikkeuksellista aikaa. Toisaalta meillä on nyt kaikki mahdollisuudet tehdä työelämästä entistä parempi. Yhteiskunnallisesti meidän tulee panostaa enemmän työelämän kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. On tärkeää muistaa, että useat suuntaa antavat työelämäpäätökset tehtiin Suomessa vuosikymmeniä sitten.
Meidän tuleekin puntaroida sekä suunnan ja pelisääntöjen pitävyyttä että nostaa työkykyyn, osaamiseen ja muutoksen johtamiseen liittyviä investointeja. Ja siten luoda uudet tavat työhyvinvoinnin, sekä sen kautta luovuuden, tuottavuuden ja kilpailukyvyn varmistamiseksi.
Luovassa asiantuntijatyössä ratkotaan koko ajan entistä monimutkaisempia ongelmia jatkuvasti kovenevien aikataulupaineiden alla. Mielenterveyteen liittyvät ongelmat kulkevatkin käsi kädessä työelämän kuormittavuuden kasvun kanssa. On selvää, että mielenterveyteen liittyvistä asioista kannattaa puhua avoimemmin, ilman leimaamista.
Lue myös: Onnellisuustutkija Emma Seppälä: Onnellisuuden avaimet
Samalla työelämää tulee kehittää suuntaan, jossa huomioitaisiin aivojen kuormitus ja siitä johtuvien mielenterveysongelmien riskit. Kuormittavan projektin jälkeen työntekijälle tulisikin järjestää kunnolla aikaa palautua, antaa jopa eräänlainen uusiutumistauko. Työpaikoilla on tärkeää mahdollistaa myös se, että huippuasiantuntijat kykenisivät löytämään uusia perspektiivejä katsoa asioita. Tämä ei onnistu jatkuvassa oravanpyörässä, jossa myös osaaminen alkaa supistua.
Oleellisinta työhyvinvoinnissa on siis ennaltaehkäisevyys: miten jaamme työt, miten tuemme toinen toisiamme ja miten panostamme johtamisen kehittämiseen. Samalla teknologia ja digitalisaatio tulee ensisijaisesti nähdä mahdollisuutena, johon pitäisi uskaltaa tarttua ja investoida.
Menestyminen tulevaisuudessa onkin kombinaatio teknologian hyödyntämistä, vahvaa osaamista, luottamusta. Tänään tarvitsemme yhteiskunnallisesti vahvaa tilannekuvaa ja keskustelua, sillä teollisen tuottavuusyhteiskunnan pelisäännöt eivät toimi enää uudella ajattelu- ja asiantuntijatyön aikakaudella. Monia kysymyksiä on mietittävä täysin eri lailla. Hyperkilpailun seuraavassa vaiheessa tuottavuutta ei paranneta ainoastaan juoksemalla kovempaa, vaan ajattelemalla luovemmin ja innovatiivisemmin.
Mielestäni Suomi on oiva malliesimerkki siitä, miten sotien jälkeen työelämää on kehitetty yhdessä. Löysimme teolliseen työhön tuottavuuden ja hyvinvoinnin kannalta maailman parhaimmat tavat. Miksemme toimisi edelläkävijöinä myös uudessa maailmassa?
