”Me saadaan ihan hyvää palautetta tapahtuman palautekyselyissä, meidän arvosanat ovat aina neljän paikkeilla.” ”Meidän asiakkaat ja muut kohderyhmät ovat tyytyväisiä, kun kysytään palautetta. Kertovat, että ihan hyvä tapahtuma”.
Tämänhän kuulemme usein, kun keskustelemme tapahtuman onnistumisesta, vaikuttavuudesta tai mahdollisesta kehittämisestä. Ja on toki hienoa sekä inhimillistä nauttia tehdyn työn tuloksena syntyvästä myötäkarvaan silityksestä. Hyvältä tuntuva palaute toimii myös kiitoksena suuresta uurastuksesta.
Minulla on vahva tunne, että ”ihan hyvä palaute” ei riitä ja kuitenkin se tuntuu toisinaan olevan jopa itsetarkoitus. Pelkäämme, että osallistuja ei olekaan pitänyt jostakin tapahtuman yksityiskohdasta, esityksestä tai yllätyksestä. Toistamme samaa tuttua kaavaa ja suunnittelemme varman päälle.
J.Karjalaisen sanoja lainaten ”Tapahtumat, joissa ei tapahdu mitään” eivät riitä. Osallistujan tulee aina saada jotakin ja täytyy syntyä tunteita. Silloin syntyy tapahtumia, joilla on vaikuttavuutta jopa muuttaa osallistujaa. Mielellään ensirakkauden kaltaisia syviä ja vaalean punaisia tunteita, joihin on mieluisaa palata. Myöskään muunvärisiä tunteita ei kannata kaihtaa, sillä muutos voi tarvita myös särkymisen. Pysäyttävä tunne – negatiivinenkin – ja sitä kautta oivallus, luo kypsyttyään sen muutoksen. Yksinkertainen esimerkki tästä on vaikkapa aamupala, joka usein on tuttua ja turvallista. Kun tutun ja turvallisen sijaan tarjotaankin uutta, erilaista, makuaisteja vastavirtaan soutavaa, voi syntyä pysäyttävä tunne. Ja ajan kanssa sellainen, joka jopa muuttaa sitä omaa aamiaisrituaalia.
Muistuu vuosien takaa esimerkkejä, jossa glögin sijaan tarjoiltiin ”Sinisiä enkeleitä” ja eräässä tapahtumassa iltapäiväkahvin sijaan jäätelötuutteja. Se, että osallistuja ei vain istu ja kuuntele esiintyjiä, vaan ohjatusti joutuu vaihtamaan halauksen ja hyvänhuomenen naapurin kanssa. Mainituissa esimerkeissä koetellaan osallistujan mukavuusaluetta ja viedään askel tai pari pois sieltä. Seurauksin, jotka kuitenkin synnyttävät tunteita, ajatuksia ja ajansaatossa jopa toimintaa – kenties bisnessuhteeksi saakka.
Tapahtumat ovat juurikin oikeita paikkoja oppia ja kokea uutta sekä ainutkertaista. Ne antavat parhaimmillaan ’once in a lifetime’ –kokemuksia ja kohtaamisia. Järjestäjälle ne ovat mahdollisuuksia erottautua, luoda brändikokemuksia, näyttää ja käyttää brändiä livenä, aitona ja lähestyttävänä. Tämä edellyttää rohkeutta suunnitella toisin, rohkeutta rikkoa perinteitä sekä rohkeutta ottaa vastaan myös muuta kuin ’ihan hyvä tapahtuma’ – palautetta. Niin, ja eihän palaute ja sen mittaaminen ole itsetarkoitus. Se mitä pitäisi mitata on osallistujakokemus ja siitä kerron seuraavassa blogin jaksossa.
Helena Wallo
Helena Wallo on intohimoinen tapahtumien puolestapuhuja. Hän on kouluttaja, kirjoittaja, puhuja sekä tapahtuma-alan konsultti. Vuosien varrella Helena on suunnitellut ja järjestänyt lukemattomia tapahtumia.
